Viikko sitten olin Jennin kanssa Tuskassa. Festari oli loppuunmyyty ja meininki sen mukainen.
Perjantaina oli tarkoitus mennä ensimmäiseksi katsomaan
Amon Amarthia, mutta koska olen nähnyt sen aiemminkin ja Jenni puolestaan ei ole kummemmin tuotantoon tutustunut, päätettiin joustaa aikataulussa kiireen minimoimiseksi.
Kerkesimme paikalle kuitenki suht hyvissä ajoin ja noin 20 minuutin jonotuksen jälkeen olimme porttien sisäpuolella. Koitimme bongailla tuttuja, siirtyen samalla toisen sivulavan läheisyyteen, jossa
Stam1na soitti. Ei jaksanut sytyttää ihmeemmin.
Pian päälavalle pölähti kuitenkin Iso-Britannian metalliylpeys,
Carcass. Poppoon esiintyminen ja biisimateriaali yllätti positiivisesti. Ehdottomasti tarkemman tutustumisen arvoista materiaalia. Keikan loppuvaiheilla iski karmea tarve päästä bajamajaan, mutta hirveän jonon nähtyäni kusinkin aidan viereen (kuten monet muutkin :D).
Ruotsalaisen
Entombedin aloitellessa sivulavalla menimme katselemaan tarjolla olevia bändipaitoja. Itse ostin
Northerin pitkähihaisen ja Jenni Amorphiksen Silent Waters Tour -t-paidan.
Perjantain pääesiintyjänä toimi
Dimmu Borgir. He soittivat suurimmaksi osaksi uutta tuotantoa, unohtamatta kuitenkaan legendaarisimpia klassikoita. Jenni moshasi tyylikkäästi biisien tahdissa ^^
Lauantaina saavuimme alueelle kesken
Kalmahin setin. Varsin hyvän kuuloista musiikkia kummankin mielestä. Olimme kuitenkin tulleet katsomaan Kiuasta, jonka oli määrä soittaa toisella sivulavalla. Suuntasimme teltan takana olevalle kukkulalle, jonka nurmikolta löytyi hyvät istumapaikat ja näkyvyys lavalle.
Kiuas oli jälleen kerran upea kokemus. Olen kolmesti nähnyt heidät livenä ja joka kerta ovat parantaneet menoaan. Yleisö oli loistavasti mukana ja laulajan pomppiminen hämmästytti jälleen kerran. Puhdas suoritus. Koko viikonlopun päässä soineet Conqueror ja Through the Ice Age kuulostivat vähintään yhtä hyvältä kuin levylläkin.
Kävimme hakemassa läheisistä kojuista ruokaa
Behemothin soittaessa päälavalla. Otimme "kebabit", jotka maksoivat yhteensä 16€. Törkeää riistoa! Syödessä tuli myös huomanneeksi, ettei "kebab" ollut kebabia nähnytkään. Huonosti keitettyä riisiä ja epämääräistä rotanlihaa, jonka paha maku oli yritetty peittää hirvittävän tulisella kastikkeella. Kävelimme takaisin kukkulalle ja saimme istumapaikat hieman alempaa rinteestä.
Ghost Brigade on minulle melko uusi tuttavuus, vain pari kertaa olen kuunnellut heidän debyyttilevynsä läpi. Silti jokainen biisi iski upeasti tajuntaan. Ghost Brigade oli ehkäpä Tuskan kevyintä materiaalia, mutta sopi sekaan mainiosti.
Fields of the Nephilim oli jostain kumman syystä laitettu päälavalle. Bändin esitys oli totaalinen floppi. Fiilikset katosivat siinä määrin, että päätimme olla odottamatta
Diabloa, jonka esitys olisi ollut vasta kolmen tunnin päästä. Siinä sivussa jäi näkemättä myös
Morbid Angel. Loppujenlopuksi oli kuitenkin hyvä päätös lähteä, sillä saimme nukuttua kunnon yöunet ja jaksoimme viimeisen päivän paremmin.
Sunnuntaina olimme keskustassa hyvissä ajoin ja kävimme Forumissa Backstreet -nimisessä metallityylin vaateliikkeessä. Sain sieltä hienot remmihousut halvalla. Laitoin housut heti jalkaan ja lähdimme viimeistä kertaa kohti Tuskaa.
Päivä käynnistyi loistavasti, sillä
Korpiklaania tuuraamaan oli kutsuttu 37 minuutin varoitusajalla
Before the Dawn. Saimme siis kuulla loistobiisejä kuten Scar ja Deadsong. Telttaan oli kertynyt öisen sademyräkän vuoksi valtavia kura-/vesilammikoita, joten yleisössä oli hassuja tyhjiä kohtia. Toisella lavalla soittaneen
Job For a Cowboy:n laulajan kurkussa oli kuulemma infektio ja he vetivät keikan instrumentaalina.
Seuraavaksi paikalle saapunut
Killswitch Engage täytti päälavan edustan kiitettävästi. Eläydyin keikkaan siinä määrin, että kun laulaja Howard Jones käski hyppiä niin silloin myös hypittiin. Hullun näköistä, kun tuhannet ihmiset pomppivat aaltoilevana massana. Myös Wall Of Death kuului ohjelmaan. Setti sisälsi todella hyviä biisejä, kuten My Curse, Arms of Sorrow, Daylight Dies ja This Is Absolution.
KsE:n jälkeen käytiin Infernon teltassa katsomassa
Shade Empiren menoa. Mielenkiintoisen kuuloista metallia, ei lainkaan hassumpaa. Tässäkään tapauksessa biiseistä ei saanut oikein otetta, kun ei ollut kuullut niitä aiemmin.
Sonata Arctican päästäminen päälavalle oli vääryys. Ihmisiä ei jaksanut kiinnostaa (kirkuvia emoteinejä ei lasketa ihmisiksi) Sonatan nykykakkabiisien täyttämä keikka. Lisäksi ärsyyntymistä aiheutti Tony Kakon karmea asuvalinta. Mariannekarkkipaperin värinen paita ja vihreät housut... Hyhhh.
Sen sijaan seuraavaksi sivulavalla soittanut
Nile olisi varmasti täyttänyt koko päälavan aukion, sillä koko teltta, sen takana oleva rinne ja sivustat olivat aivan täynnä ihmisiä. Nile oli ehdottomasti yksi viikonlopun yllättäjistä positiivisessa mielessä. Yleisön mukanaoloprosentti oli aivan huikea, kun arviolta 7000 ihmistä taputti, moshasi ja riehui brutaalin egyptimetallin tahtiin. Pitti keskellä yleisöä jaksoi pyöriä koko 60-minuuttisen ajan. Bändi lähti yli 5 minuttia ennen soittoajan loppua pois lavalta, jotta kaikki ehtisivät Slayeria katsomaan. Silti tuhatpäinen fanijoukko jäi lavan eteen taputtamaan ja mylvimään "NILE! NILE! NILE!". Kunnioitusta.
Slayer ei oikein vakuuttanut. Pari ensimmäistä biisiä kuunneltuamme tulimme siihen tulokseen, että on parempi ehtiä ihmisten aikoihin takaisin Jyväskylään.
Kokonaisuutena Tuska 2008 oli ehdottomasti koko rahan arvoinen. Lähdetään varmasti uudestaan, jos löytävät lisää loistobändejä esiintymään ensi vuonna.